Koko päivä on ollu yhtä menemistä suuntaan jos toiseenkin! Aamulla salit ja sieltä päin vielä toistaiseksi paikkaan jota en paljasta, ja josta saatte lukea huomenna lisää ;) Kannattaa pysyä kuulolla, sillä se ei ollu pelkästään mulle erittäin mieluinen, vaan luultavasti mieluinen myös teille ja erityisesti vanhojentansseihin suunnistaville tytsyille! :)
Tuolta toistaiseksi mystisestä paikasta päästyäni olo oli ihanan rentoutunut ja ihana. Tuli just sellanen ''elämä on ihanaa''- hetki, kun hengitteli ihanan puhdasta pakkasilmaa sisään ja ulos.
Pakkanen näytti myös sen toisen, ei niin rakastettavan puolensa, kun Jp:n kanssa pidettiin pikaiset kuvaukset viiman keskellä. Pystyykö kukaan samaistua tunteeseen, jossa korvat, sormet, varpaat ja posket on totaalisen tunnottomat ja ainoat vaihtoehdot on joko itkeä tai kestää.. Sääliksi käy niitä armeijapoikia, jotka vielä kovemman pakkasen keskellä rämpii pitkin mettää ja nukkuu siellä. Nostan hattua!!! D:
Mun kyyneleet johtu vaan silmiin tulleesta vastatuulesta... or not D;
TittiDiiiii Tässä näitä aikaansaannoksia siltä reissulta!
Parastahan oli se, että Jp oli pukenu sattumalta erittäin osuvan väriset kuteet niskaan, ja maastoutui maisemaan niinku nenä päähän tai Jp puistoon. Ja kaikenhan kruunas nuo viikset! :'D hahah
Jokainen kakku tarvii kirsikan.
Tässä tämmönen pika visiteeraus täällä tällä kertaa! :) En millään malttais odottaa huomiseen ja iltaan, että saan tulla kuvien kera kertomaan mun jymyjutun!!! Huomenna olis myös luvassa yhdet Yo-kuvaukset ihanalle Elinalle, ja saa nähä mitä keksitään, koska just niinku sanoin, sää on aivan ihana, mutta tuo viima vaan on niiiiin inhottava!
No mutta lämmin mieli ja positiivinen asenne, niin eiköhän sieltä ihan kelpo Yo-kuvat tallennu kameraan!
Nyt jännin mielin nukkumaan ja saa nähdä saanko nukuttua koko yönä ollenkaan kun oon niin innoissani huomisesta *thirps*
Tossa jokunen kuukusi sitte kirjottelinki täällä blogissa, siitä kuinka olin Helsinki visiitillä käyny bailaas myös Binin Ep:n julkkareissa ja kuuntelemassa ihan ekojen joukossa semmosta kermaa, mitä liian vähä suomessa kuulee. No sillon myös taisin lupailla, että te tuutte näkemään ja varsinki kuulemaan, ku se ep julkastaan ihan julkiseen kuunteluun.
Ja nyt hyvät naiset ja hyvät herrat se päivä on tullu. Bini hitto mä oon ylpee susta ja koko teidän tiimistä!
Tää tyyppi ei oo pelkästään ihan hullun taitava, vaan siltä löytyy myös ihan milettömän taidon lisäks vielä mielettömämpi sydän. Sä oot Bini ihan huippu ystävä.
WOOOP! Tuli ihan super huippu fiilis, kun katoin tossa eilen illalla lukijoiden määrää, ja miten teitä onkaan kertyny tänne jo näin viiden kuukauden bloginkirjoittamisen jälkeen tälläselle blogi-untuvikolle melkonen määrä!!
Blogi oli mulle alusta asti paikka kirjottaa kuulumisia ja käyttää omaa luovuutta ja tyyliä hyödyksi. Blogin ääreen tuleminen oli aina hetken irtiotto arjesta, jossa samalla päivän takaisia kuvia selaillessa oppi löytämään hetkestä nauttimisen ja sen ikuistamisen balanssin. Aina ei tarvi olla kamera ojossa liika on liikaa, mutta silti kuvat muistoina jälkikäteen merkkaa niin paljon.
Niitä päiviä, kun blogista on tullu enemmänki stressin kun rentoutumisen ja sen arjen ihanan irtioton aihe, on myös mahtunut joukkoon enemmän ku 7. Täytyis vaan aina muistaa nauttia elämästä ja sen pienistä ja välillä vähän isommistakin valonpilkahduksista, eikä ottaa turhaa stressiä näinkin pienestä asiasta kun blogi. No mutta toisaalta suuri juttu mulle, mutta pieni juttu koko yhteiskunnalle.hehe.
Mutta tälläkertaa tän kunniaksi ja vuoksi x) ajattelin tänne ihan vaan pienen tekstipätkän voimin tulla kyselemään, että mihin suuntaan voisin blogia lähteä jatkamaan?
Nyt oliskin ihana kuulla ne ruusut ja risut, joiden pohjalta tekisin mahdolliset muutokset, tai vaihtoehtoisesti pitäisin asiat entisellään :)
Mistä siis ootte Sannimaria- blogissa tykänneet, ja mikä on jäänyt niin sanotusti toisarvoiseksi tai sellaseksi, mitä vois parannella? Kuvat, tekstit, aiheet, banneri yms. yms. Kaikki palaute on tervetullutta, mutta olis kuitenki mukava muistaa hyvien tapojen rajat, missä ei toki oo onneksi tähän asti ollu mitään aihetta puuttua. :)
Näihin kuviin musiikkeihin ja tunnelmiin päätän postauksen tältä erää!
Kiitos vielä ihan jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle, joka on tsempannu mua blogin kirjottamisessa. Sellaset kommentit saa vaan aina jotain niin ihmeellistä potkua ja intoa tähän touhuun! Kiitos. Mielettömästi.
Tänään me tosiaan nähtiin taas Inan kanssa seuraavan kerran viime perjantain kuvauksien jälkeen, ja käytiin läpi just nuo edellisen postauksen kuvat, sekä juteltiin vaahtokarkkikaakaon merkeissä.
Juttua riitti laidasta laitaan ja tuntu niin ihmeelliseltä jakaa samat mielipiteet niin monista eri asioista.
Oon monta kertaa miettiny sitä, että miten raskasta voi ystävyys olla, jos ainoat puheenaiheet mitä pöytään tuodaan on arvosteluja ja mielipiteitä muista ihmisistä ja ne viikon juorut.
Ajelessa hakemaan Inaa Ilmajoelta Seinäjoelle kuuntelin radiota, jossa juontajat puhua pälpätti tekstiä ihan perusjutuista ilman että otettiin erityisesti kantaa kehenkään ihmiseen. Samalla mä mietin niitä tilanteita ja niitä ihmisiä, joiden seurassa tulee tahtomattaan sellanen olo, että ei oo mielenkiintonen ja täytyy paljastaa itestään tosi paljon tai kertoa salaisuuksia, tai muutenvaan olla joku jymy juttu kerrottavana, että olis edes jtn puhuttavaa.
Mun ajatuksen kulku katkes vihreistä punasiksi vaihtuviin liikenne valoihin, ja täydet jarrut päälle painaneeseen edellä olevaan kuskiin( jonka perseeseen meinas mun kiituri pämähtää... Jos luet tätä, niin semmoset terkut, että jos vaikka ens kerralla jarruttaisit ajoissa.).
Ina tuli kyytiin ja taas kerran sillä silmän räpäyksellä puhetta tuli maan ja avaruuden välillä. Parin kilsan ajomatkan jälkeen mulla tuli semmonen dejavu tyyppinen samanlainen, mutta erilainen fiilis liittyen niihin ajatuksiin mitä olin just miettiny matkalla Ilmajoelle. Nimittäin just sitä miten tää keskustelu oli jo
alkanu mielenkiintosesti ilman mitään juoruja, pahanpuhumista tai salaisuuksia. Yksinkertasesti vaan keskustelua normaaleista asioista ja ilmiöistä, niin että molemmat oli ihan mukana siinä.
Ymmärrättekö yhtään mitä mä tarkotan?
Siispä, mitäpä jos mollaamisen sijaan keksityttäis nostamaan muita? Vaikka joku toinen on kaunis, hyvä tyylinen tai muutenvaan ihana persoona ja sä heität yhden kehun suoraan sydämestä, ei tarkota sitä että sun pisteet vähenis, vaan päinvastoin. Muiden nostaminen nostaa myös sua itseä.
Elämä on sitä mitä sä teet siitä. Jos sulla on positiivinen asenne ja mieli, niin niin on varmasti sun elämäskin suurilta osin.
Uuden vuoden lupaus numero 2134 Tee se muille mitä tahtoisit muiden tekevän sulle. Rakkauden kaksoiskäsky.
Mun mielestä kauneus ei oo vaan sitä mikä näkyy ulospäin, vaan myös sitä mikä tulee sisältäpäin.
Tälläset vaahtokarkkikaakao-hetket on justkin niin makeita kun ne vaahtokarkeiksi kutsutut sattumat siellä kaakaon seassa. Taas on mieli virkistetty ja saatu voimaa loppuviikoksi!
Mutta aina ei voi silti mennä niinku elokuvissa, ja täällä mä aavituksen kuumeiselta tuntuvan fiiliksen kera litkin teetä viltin alla. Toivottavasti ei nyt iskis mikään tauti!
Nilkat paljaana kotoa lähtiessäni ei siis kuitenkaan tullut mieleen ihan sellaista perus yhtälöä, että ulkona on kylmä sisällä on lämmin, eli samalla pukeutumisella ei voi olla tyytyväinen molemmissa paikoissa. Mutta uhmaikä on koko ikä, ja niin vaan sinne lähdettiin ja kaupungille päästyä häntä koipien välissä ostamaan kaupasta nilkat peittävä sukkapari.
Perjantai. Mulla oli Solaursound Clubilla kuvauskeikka, jossa tän kuun esiintyjänä oli Mikael Gabriel. Ennen keikkaa ja iltaa järjestettiin tyttöjen kans hiustenvärjäystalkoot, kaikille sama väri eri merkkisenä (Y). Muutos ei ikävä kyllä mun kohdalla ainakaa ollu mitenkään huomattava, jotenka olihan toi aika kyseenalainen värjäys. Näitä sattuu.
Univelat näin eilisen kuvauksen jälkeen on aika mielettömän oksettavat, mutta eiköhän tää tästä tasotu. Eilen sain nukuttua semmoset 3h ja to-pe välisenä yönä unta kertyi huimat 2 tuntia, ja aamulla yheksältä herätys autokoulun kakkosvaiheeseen, jonka tonttuna oon jättäny viime tippaan. Joka siis tarkottaa sitä että kortti on tässä nyt vanhentuneena maanantaihin asti 8))):))). Mutta onni onnettumuudessa, en nii viime tippaan että ois koko autokoulu pitäny käydä alusta! Thank God
Ja hei olinhan mä tossa eilen kuvaamassa myös yhtä tän maailman positiivisimmista ihmisistä! Itse henkilön ja kuvat tuutte näkemän heti kun kerkeen editoimaan! ♥ P.s oon Ihan innostunu kaikesta agrobatiaan liittyvästä ja oon intensiivisesti salilla treenaillu käsillä seisontaa viikon ja NYT MÄ OSAAN!!
Kello on yks yöllä ja koko päivän nukkuneena voin kertoa, että ei muuten väsytä.
Yleensä vaikka kuinka nukkuisin koko päivän niin mulla on joku yliluonnollinen kyky saada silti nukuttua yöni, tai oikestaan niin pitkään kun vaan haluan.
Ja siinä siis alustus, että miks on ihmeellistä että valvon yksin sängyssä, ja kirjotan tätä tekstiä just nyt.
Oon koko tammikuun ajan halunnu tulla kirjottamaan tänne mun vuodesta 2013 ja nythän tässä ei oo muutakun aikaa, siispä annan palaa. I will let it burn..
Tässä muutamia biisejä, mistä mulle herää muistoja vuodesta 2013
Vuonna 2013 mä olin
puolivuotta töissä ala-asteella, työpaikassa mikä oli mulle sillon ihan
unelmien täyttymys ja tuo tapahtumakaari ennen kun mä pääsin tuonne
ala-asteelle töihin oli niin uskomaton, että tuun varmasti kirjottamaan siitä
tänne joku päivä jutun a:sta ö:hön.
Vuonna 2013 mä muutin neljä
kertaa, ensiksi mun yksiöstä ihanan Jennin kanssa kämppikseksi Mummolaksi
ristittyyn kolmioon ja sen jälkeen kotiin vanhempien luo väliaikaisesti ja sen
jälkeen Tuusulaan opistolle.
Vuonna 2013 mä alotin
opiskelut Pekka Halosen akatemiassa kuvataiteen ja visuaalisenviestinnän vuoden
kestävällä linjalla ja lopetin sen touhun kaks kuukautta alottamisen jälkeen.
Vuonna 2013 mä alotin
karkkilakon joka kuukausi n. kolme kertaa, ja kerta toisensa jälkeen huomasin
etten pysty siihen. Parempi vaan syödä mitä tykkää ja urheilla sen edestä ;)
Vuonna 2013 mä vietin tähän astisen elämäni parhaan kesän.
Vuonna 2013 mä sain sellasia
ystäviä, jotka parin päivän tuntemisen jälkeen tuntu siltä niinku ne olis tuntenu
koko elämänsä.
Vuonna 2013 mä sain yhden
sakon. (Junassa, kun mulla ei ollu opiskelijakorttia mukana, vaikka olin ostanu
opiskelijalipun 80e…..)
Vuonna 2013 mä tein liian vähän videoita.
Vuonna 2013 mä luulin
lähteväni kesäksi Montrealiin aupairiksi, mutta asiat ei menny niinku ite
suunnitteli ja se homma peruuntu.
Vuonna 2013 mä kävin
ensimmäistä kertaa elämässäni Tukholmassa maissa.
Vuonna 2013 mä itkin paljon,
nauroin enemmän ja ihastuin.
Vuonna 2013 mä vihdoin ja
viimein opin kameran asetuksien säätelyn. Sitä ennen olin ottanu kuvia vähän
sillä periaatteella, että mikä tuntuu hyvältä asetukselta, mutta ei se tieto
vaan se taito!
Vuonna 2013 mä aloin vihata
lenkkeilyä, ja saman vuoden lopussa rakastuin siihen. Thats what I call
love-hate relationship.
Vuonna 2013 mä näin
ahdistuksen keskellä toivoa, ja että rakkaus ja välittäminen saa aikaan enemmän
ku mikään muu, kiitos Jeesus.
Vuonna 2013 mä vietin helsingissä ainaki 1/4.
Vuonna 2013 mä matkustin välillä vähä liikaa
Vuonna 2013 mä nukuin pommiin
14 kertaa.
Vuonna 2013 mä en oppinu suurimmasta osasta virheistäni.
Vuonna 2013 mä rakastuin kuvaamiseen vielä enemmän.
Vuonna 2013 mä petin lupaukseni liian monta kertaa.
Vuonna 2013 mä opin ulkoa lättytaikinan ohjeen.
Vuonna 2013 mä olin kateellinen, onnellinen toisten puolesta, vihainen ja helpottunut.
Vuonna 2013 mä tein sellasia virheitä mitä kadun, mutta tein myös sellasia juttuja mistä oon ylpeä.
Vuonna 2013 mä olisin halunnu
muuttaa Helsinkiin, mutta päädyin Tuusulaan. Aina ei voi voittaa.
Vuonna 2013 mä sain olla
onnellinen, että niin hyvinä kun huonoinaki hetkinä mulla oli ystäviä
ympärillä.
Vuonna 2013 mä petyin.
Vuonna 2013 mulla oli ikävä.
Vuonna 2013 mä olin idiootti.
Niin monella eri tasolla, että pelkkä idiootti kattaa kaiken.
Vuonna 2013 mä alotin
kirjottaa blogia ja hämmästyin suunnattomasti miten teitä lukijoita oli kertyny
noin paljon niin lyhyessä ajassa!?! Ihan uskomatonta. Oon sanaton. KIITOS.
Vuonna 2013 mä olin siunattu.
Tässä vielä kuvituksena mun vuonna 2013 ottamia kuvia! :)
Vuosi 2013 oli ikimuistoinen.
Mitkä oli teidän viime vuoden high lightsit ja millasia juttuja ja kuvauksia toivoisitte mun tänä vuonna laittavan blogiin? :) Ruusut ja risut on molemmat yhtä tervetulleita!
Ja löytykö noista mun viime vuoden kuvauksista jotain ehdotonta lempparia, tai kuvaa joka ei sytyttäny?
Mä kuvaajana pyrin saamaan tilanteen tunnelman välittymään kuvan kautta, ja muut tavotteet kuvalta tuleeki sen ykkös jutun eli tunnelman välittymisen jälkeen! Mutta mitä ootte mieltä? :)
Kello on 3.47 ja viime vuosi on vihdoin täällä mustana valkosella. Tän puurtamisen ja netin jumittamisen jälkeen, vanha tuttu väsy on taas kuvioissa, joten otan tulitikut pois silmiltä ja laitan pään tyynyyn.
